Lukuni on tänään 319. 319 päivää ilman etanolia ja sen tuomaa pahaa oloa.
2. päivä joulukuuta 2013 päätin lopettaa juomisen, tuo päätös oli helppo.
Mutta päätökseen johtanut prosessi ei. Jouduin nöyrtymään itseni edessä ja kysymään: "kuka olen?"
Nöyrtymään ja myöntämään kuinka luuseri olen jos jatkan tuolla Teknisenliuottimen liukastamalla tiellä.
Viina sekotti mut täysin, olin jatkuvassa vikasietotilassa. Väsynyt elämään, kaikki tuntui merkityksettömältä.
En tuona päivänä pystynyt kuvittelemaan, mitä päätös toisi mukanaan. en kai oikeen vieläkään.
Paitsi että uskallan olla oma itseni vihdoin 30 vuoden odotuksen jälkeen ja siitä johtuen olen onnellisempi kuin koskaan.
Olen siis todellisempi itselleni ja näin ollen myös muille.
en tehnyt tuota päätöstä muiden takia, vaan itseni takia. Toki osasin pään sisäisellä helmitaululla laskea, että jos olen hyvä itselleni, olen taatusti hyvä myös muille.

Päätös oli siis jokseenki helppo. mutta toteus onkin aivan toinen judanssi. Koska helmitauluni kertoi myös sen, ettei se viinan himo katoa mihinkään koskaan. Työkaluja sen himon hillitsemiseen on kovin vähän. välillä se on sellanen mielen ja sielun miekkailu, että Helmin syvänteen taistelu jää toiseksi. Ja välillä se on kuin orgasmi se tulee ja menee.
yks työkalu on ollut avoimmuus. Aina kun tekee mieli juoda, kerron siitä vaimolleni, joka tsemppaa parhaansa mukaan.
Avoimmuus on ollut hyvä juttu, silloin en pääse tekemään sitä salaa, niin kuin Mr. ego haluaisi.
Ja tämä työ jatkuu loppu elämän, eli homma on kesken, ei saa tuudittautua siihen et onnistuin. Vinkkejä työkaluista viinanhimoa vastaan, otetaan mieluusti.

Niin mitä olen saanut, kun lopetin juomisen?
Olen vakaampi, loogisempi ja hallitumpi, vaikka se ei ehkä ulkopuolisesta siltä vaikuta.
Luovuus kukkii kauniissa väreissä.
Rahat riittää paremmin, ei tarvii viedä pulloja kauppaan juuri ennen tilipäivää, et sais ees kaurapuuroo syötäväks.
Olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen.
Olen tyytyväinen siihen mitä minulla on. Katto pään päällä ja kaapissa ruokaa.
Osaan paremmin elää tässä ja nyt.
Ja vailla depiksiä tän 11 kuukautta.
Ja avioliiton myrskyt on laantuneet, kevyeksi liplatukseksi.
muutenki elämässä soi muukin kuin blues.

Siitäkin olen tyytyväinen, etten halua ketään moralisoida viinan juonnista. Koska se on jokaisen oma asia juoko vai ei. se ei kuulu mulle. Toki meillä suomalaisilla on hyvin perverssi suhde viinaan. joka on näkynyt tällä viikolla mediassa ja sosiaalisessamediassa. mut jätän kommentit tuonnemmaksi.

On aika kiittää tän prokkiksen tukijoita, teitä on monta ja yllättäviäkin tahoja. En jaksa luetella, mut tiedätte kyl.
Nimenne kultaisin kirjaimin mieleeni painan ja rakkaudella teitä ajattelen.

Rakkaudella Sami