"jatkis, joka kertoo Saran ja herra Ashleyn salaperäisestä suhteesta 1800-luvun aikaan jossakin päin eurooppaa"

1

"Syksy on täällä" Sara huokaisi. Puusta pudonneet, vaahteran lehdet kahisivat askelten alla. Sara istahti penkille ja mietti miksi tuo tumma ja tulinen naapurin herra, ei huomannut häntä. Hän oli ihastunut tuohon herrasmieheen. Ja hän halusi ja janosi tuota salaperäistä miestä. Herra Ashley( Sara kutsui häntä Herra A:ksi) oli muuttanut naapurustoon noin vuosi sitten.
hän oli kilpahevosten kasvattaja. Tempperamenttinen luonteeltaan. Luonnetta korosti tummat lähes mustat silmät, ja pikimusta tukka. Jäntevä ja lihaksikas vartalo ja Aina huolitellun näköisenä, parta ja viikset ajeltuna.
"Onneksi A:lla ei ollut viiksiä" Sara mietti, "voi kuinka inhoan miehiä joilla on viikset tai koko parta".
Herra oli unelmaa Saralle. Hän oli viimeisen vuoden aikana, viettänyt kamarissaan monia kosteita hetkiä, fantasioidessaan kuinka Herra A Johdattaisi hänet rakkaudentaivaaseen. Oi kuinka monta kertaa hän olikaan herännyt unelmistaan, hengitys väristen ja ihana syke kehossa ja puna poskilla. Mitä kaikkea he olivatkaan tehneet, niissä unelmissa.
Saran hengitys kiihtyi taas. Hän nousi penkiltä ja lähti kiertämään lampea. Jonka toiselta puolelta oli näkymä, Herra A:n
tiluksille.
"jonain päivänä tahtoisin mennä käymään siellä!" sara ajatteli vaikka tiesikin, ettei se ollut soveliasta.
"olenko minä haluni kanssa yksin loppu elämäni?" "enkö saa sammuttaa janoani?" "oi miksi?"
Sara olisi voinut siitä paikasta juosta herra A:n syliin, käpertyä siihen ja ...
Hän tiesi mihin tämä kaikki  johtaisi taas. Joten hän suuntasi kulun, kohti pää rakennusta. Polte kehossa oli voimakkaampi kuin koskaan. ja se polte kasvaisi vielä...
 

Pääoven edessä oli herra A:n hevosrattaat, Sara tunnisti rattaat helposti. Kärryssä oli punaiset rattaat ja valkoiset suitset, mikä oli epätavallista.
Henkeä rupesi ahdistamaan, käveleminen tuntui vaikealta, polvet ei oikein kantaneet. Hengitys oli kiihkeä.
"voi luoja, näkisinpä hänet edes vilaukselta" "vielä parempi jos tapaisin hänet aulassa"
hän meinasi kaatua kiirehtiessään. Huomasi samalla, että hänen mekkonsa oli hieman nuhjuinen arkimekko ja kengätkin likaiset. Korsetinkin oli jättänyt pois. " voi miten ruma olenkaan, siksi hän ei minua huomaakkaan" Sara lähestyi ovea, sydän pamppaillen. Oven edessä hän pysähtyi ja empi hetken......To be continue